Konfirmaatio alkoi rippikoululaisten osalta jo 9.00 aamulla. Tunnelma oli jännittynyt ja hikinen, vettä valui kurkusta alas enemmän kuin koskaan harjoitellessa konfirmaatiolaulua. =)
Kello lähestyi kymmentä ja oli aika vetää tuskaisen kuumat albat niskaan ja valmistautua puolentoista tunnin showhun. Alkumarssi sujui odotusten mukaisesti: tyylikkäästi ja fiinisti. Päästiin paikoilleen. Kaikki tuijottivat meitä. Ainoa tunne jännityksen, kauhun ja sekasorron rinnalla oli hikipisarat, jotka polttavan kuumina valuivat selkämystä pitkin. Konfirmaatiolaulu sujui miten sujui, mutta eiköhän viesti mennyt ainakin perille, että laulaa osataan.
Konfirmaatio saatiin lopulta päätökseen ja loppumarssin jälkeen oli aika jakaa todistukset. Haikeiden tunnelmien ohessa saatiin kaikki lopulta onnistuneesti konfirmoitua ja jokainen käveli ovesta ulos, konfirmoituna, iloisena sekä hieman kasvaneena ihmisenä.
Pieni pala jäi kuitenkin kaikkien sydämestä ikuisiksi ajoiksi Metsäkartanoon.


